Kansainvälinen tutkimusryhmä on tehnyt mullistavan löydön paikantamalla hevoselta mutaation DMRT3-geenissä, joka kertoo hevosen kyvystä säilyttää rytmi ja liikkeiden koordinaatio kovassa ravissa.

HorseGeneTest tuo markkinoille kaikkien saataville helpon ja luotettavan tavan tehdä hevoselle DMRT3- lahjakkuusgeenitesti. SynchroGait-geenitestin avulla hevoselle voidaan jo varhaisessa vaiheessa määritellä parhaiten soveltuva harjoitus- ja kehityssuunnitelma, mikä säästää aikaa ja tuo kustannustehokkuutta valmennustyöhön.

DMRT3-geenitiedolla tulee olemaan merkittävä vaikutus myös hevosjalostukseen. Testin avulla voidaan varmistaa, että siitokseen valitut hevoset omaavat muiden toivottujen ominaisuuksien lisäksi halutun geeniperimän.


Bela Arosalo
Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, Forssan hevosklinikka 

Helpottaa ravissa pysymistä kovassa vauhdissa

Geenimutaatio koskee hevosilla kromosomia 23 ja se vaikuttaa selkäytimen tasolla toimiviin hermoyhteyksiin, jotka koordinoivat vasemman ja oikeanpuoleisen jalan liikkeen keskenään. Jos alkuperäisen geenin toiminta kokonaan estetään, niin eläin liikkuu kömpelösti ja haparoiden. Alkuperäisellä villigeenistöllä (homozygoottinen C/C) eläin liikkuu normaalisti käyntiä, ravia ja laukkaa. Kun geeniin on tapahtunut mutaatio (homozygoottinen A/A), niin eläimen on helppo säilyttää ravi kovassakin vauhdissa. Ratsuilla tämä voi vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti hevosen laukan laatuun verrattuna alkuperäisen villigeenin omaaviin hevosiin.

Geenimutaatio A on tuhansien vuosien aikana valikoitunut juuri ravihevosiin ja islanninhevosiin. Amerikkalaisilla lämminveriravureilla 97% tutkituista on löydetty A/A -geenimutaatio. Ranskalaisista ravureista geenimuunnos on 73%:lla. Ranskalaisista ravureistahan löytyy enemmän laukkaherkkiä ja niitä, joiden on vaikea pysyä tahdikkaassa ravissa kovassa vauhdissa. Islanninhevosilla A/A mutaatio on yhdistynyt niihin, jotka kykenevät liitopassiin. Jos hevonen ei osaa liitopassia, vaan pelkästään tölttiä, tarkoittaa tämä, että sillä on heterozygoottinen A/C geenistö, eli se on saanut toiselta vanhemmistaan alkuperäisen C geeniin ja toiselta taas A mutaatiogeenin. Jos hevonen ei osaa tölttiäkään, on se perimältään C/C-tyyppinen. Ruotsalaiset kylmäveriset näyttävät olevan perimältään pääsääntöisesti C/C-tyyppisiä. Suomenhevosilla ei ole asiaa laajalti tutkittu, mutta alustavassa otoksessa muutamilla yksittäisillä hyvän ravin omaavilla suomenhevosilla on tavattu A/A perimää. Nämä hevoset ovat myös tienanneet hyvin raviradoilla.

Vaikka hevosella ei olekaan geenimutaatiota, ei voida välttämättä sanoa, etteikö se pärjäisi ravihevosena tai pystyisi voittamaan tai sijoittumaan kilpailuissa. Tämänhetkiset tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että nämä hevoset ovat kuitenkin laukkaherkkiä ja niiden kouluttaminen ravihevoseksi vie pitemmän ajan ja niiden tienaamat palkkiorahat ovat pienemmät kuin A/A perimän omaavilla hevosilla. Myös islanninhevosten kohdalla töltin opettaminen sellaiselle, jolta puuttuu kokonaan A-geeni, lienee erittäin vaikeaa. Sama koskee liitopassin opettamista islanninhevoselle, jolta puuttuu homozygoottinen A/A perimä.

Hevoset, joita käytetään este- tai kouluratsastuksessa, C/C geeni on taas toivottava ominaisuus, koska laukan ja ravin laadusta on saatu selvästi huonompia pisteitä A/A mutaatiogeenisillä hevosilla verrattuna alkuperäisen villigeenin (C/C) omaaviin hevosiin.

Mihin SynchroGait-geenitestiä kannattaa käyttää:

Ravihevosille, joille näyttää olevan vaikea oppia ravaamaan kovassa vauhdissa. Etenkin kun kyseessä on ranskalainen lämminverinen ravuri tai suomenhevonen. Mikäli todetaan, että hevonen on A/C tai C/C-geenin omaava, niin treeniohjelma voidaan tällöin etukäteen sovittaa sellaiseksi, että hevonen saa pitemmän ajan opetella ravia hitaammassa vauhdissa tai muuttaa hevoselle jokin toinen käyttötarkoitus kuin ravikilpailut. Jos sen sijaan havaitaan, että hevosella on A/A perimä, mutta se ei pysy ravilla, kannattaa hevonen viedä tutkituttavaksi jalka- tai lihasvamman varalta.

Ravisiitokseen käytettäviä (ranskalaisia) lämminverisiä ja suomenhevosia olisi järkevä tutkia geneettisesti ennen siitosuraa. Sekä oreilla, että tammoilla voisi tällöin varmistaa sen, että ne pystyvät periyttämään juuri tässä lajissa tarvittavaa lahjakkuutta.

Kylmäverisistä suomenhevosista ei kannattaisi jalostaa ratsuiksi A/A mutaatiogeenin omaavia hevosia, vaan alkuperäisen C/C perimän omaavia hevosia, joten näiden oriiden ja tammojen geenitesti olisi tarkoituksenmukainen. Tällöin voitaisiin luoda paremmin eriytyneet ravi- ja ratsulinjat myös suomenhevosille.

Islanninhevosille, joille suunnitellaan kilpailu- tai siitosuraa etenkin silloin, kun halutaan liitopassihevosta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että osalla 4-käyntihevosista olisi geneettinen kyky myös liitopassiin, mutta todennäköisesti ne eivät ole saaneet oikeaa valmennusta, jotta tämä kyky tulisi esiin. Toisaalta taas on turhauttavaa treenata sellaista hevosta liitopassikilpailuja varten, joilta puuttuu geneettisesti kyky tähän.